Enää muutama päivä helmikuuta jäljellä ja reissumittariin napsahtaa kolme kuukautta täyteen. Ehkä elämäni pisimmät, mutta samalla myös nopeimmat kuukaudet ovat vain vyöryneet ohi. Tässä helmikuun aikana on taas saatu kokea niin ilon kuin epätoivonkin hetkiä. Pahimmillaan olemme nähneet maitojunan puksuttavan hiljalleen kohti tuttua ja erityisesti helppoa Suomenmaata ja parhaimmillaan on saatu nauraa vatsa kippurassa vesi-ilmapallosodan merkeissä.
Helmikuu alkupuoli oli kirjaimellisesti yhtä juhlaa. Juhlaputki aloitettiin yllätyssynttäreiden merkeissä, kun Valtteri täytti 22 vuotta. Topi ja Henri kuskasivat Valtterin purilaista syömään ja samanaikaisesti me tytöt ajelimme Nisun ja Falconin poikien työpaikalle, sekä senhetkiselle asumukselle, Sunshine Coastin läheiseen vuoristoon. Synttärisankarin ilme oli aidosti yllättynyt, kun kämpälle palatessa vastassa oli synttärikakku ja kaverit, joiden piti varman tiedon mukaan olla satojen kilometrien päässä Gold Coastilla. Poikien työnantaja oli antanut luvan käyttää vuokrakäytössä olevaa mökkiä (lue:taloa) ja siihen kuuluvaa pihasaunaa ja poreammetta. Kyllähän se tuntui luksukselta Nissanissa asumisen rinnalla. Valtterin synttäreiden jälkeen me tytöt jatkoimme matkaa pohjoista kohti ja pojat jäivät leikkaamaan nurmikkoa vielä muutamaksi päiväksi. Poikien tutustuessa nurmikonleikkuun ihmeelliseen maailmaan me tytöt juhlimme keskenämme sekä Emmiinan että Ellan 20-vuotisjuhlia ja totuttelimme uudelleen elämään autossa viikon mittaisen kämppäelämän jälkeen.
Kuun puolessa välissä pojat hyppäsivät takaisin remmiin ja tuttu matkanteko look outeineen, rest areoineen ja luonnonpuistoineen jatkui. Huristelimme hyvää vauhtia kohti pohjoista kun Falcon päätti laittaa kapuloita rattaisiin. Pikkuhiljaa itselleen ominaisesti Falconista hajosi osa toisensa jälkeen. Oli rikkinäistä jarrua, toimimatonta keskuslukitusta, vuotavaa syyläriä ja vasemmalle jumittunutta rattia. Kaiken lisäksi mokoma haisikin pahalle. Canberrassa Falcon sitten pysähtyi viimeisen kerran venelaiturin ja tammipuiden katveeseen. Siinä rutikuivalla ruohokentällä Topi ja Valtteri yrittivät urhoollisesti kahden päivän ajan saada Falconia edes säälliseen ajokuntoon auringon porottaessa säälimättömästi taivaalta. Yritystä ja tahtoa ei pojilta puuttunut mutta vanha kunnon Falcon laittoi lujasti vastaan. Omistajat päättivät sitten lopulta palkita juntturan peltilehmän järjestämällä reissun romuttamolle.
Pelkkää murhetta ei kuitenkaan nämä neljä päivää Australian pääkaupungissa ole olleet. Canberrasta on löytynyt niin ihania, kotosuomea muistuttavia järvimaisemai kuin erittäin ystävällisiä ihmisiäkin. Paikallinen Ian tarjosi tuosta vain oman omakotitalonsa meille yösijaksi ja vieläpä ilmaiseksi. Kiitollisin mielin otettiin vastaan yöpaikka jääkaapin, pistorasioiden ja hot showerin ääreltä. Nyt reissu jatkuu vuokra-auton ja Nissanin turvin kohti Melbournea, missä porukkamme hajaantuu ainakin hetkeksi eri suuntiin. Henri lennähtää ihmettelemään Uuden-Seelannin elämää, kun Topi ja Vale suuntaavat lattiahommiin Perthin liepeille, Meillä tytöillä on päämääränä työ. Saa nähdä mistä banaanifarmilta sitä kuukauden päästä itsensä löytää.
Kirjoitti Reetta, yksi Nissanin asukkaista
 |
| Minyon falls again |
 |
| Sano tätille päivää |
 |
| opetettiin tytöille inttimeininkiä vänrikki Terhon johdolla |
 |
| viidakon tarzan |
 |
| viidakon apina |
 |
| vesiputoukset alkaa olla jo niin perus, ettei jaksa kääntää edes horisonttia suoraan |
 |
| Canberra the nation capital |
 |
| Auton korjuuta odotellessa |
 |
| Työmiehet teki kaikkensa |
 |
| Macca's lataa laitteesi |
 |
| Team ahmakin koetti saada falconia kuntoon. |
 |
| Kohtalo |
 |
| Hämäk |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti