Kauemmas ei pääse: Ensin huvi, sitten työ!

Hei vaan kaikille kärsimättömille ja kärsivällisille lukijoille! Nyt tuli jo kaks kuukautta täytee täällä eri maassa ja tuntuu, että reissu ei oo ehtiny alkaakkaan. Australiassa on ehtiny tapahtua monenlaista sitte viime postauksen. Suurin osa tapahtumista sijoittuu Brisbanen alueelle, johon me jämähettiin kun saatiin Volvo myytyä ja ruvettiin selvittelemään työtilannetta. Tämä Brisbane on meille ku toinen koti. Mutta se ite kotiha sijaitsee Gold Coastilla. Ainiin se ihka oikia oma kotiki on tuolla jossain kaukana. Brissyn alueella ku pyörittiin, niin kulkuvälineenä toimi tyttöjen Ford Falcon, joka kyllä saattaa matkustajansa perille, mutta erinäisistä ongelmista ei voi välttyä. Olihan tuo kohtuu hyvin pelannu edellisillä omistajilla Miksulla ja Santulla, mutta meillä alko yllättäen vähän tökkimään.

Parin viikon aikana ehti sattua ja tapahtua, päivien kulku oli aika samantyyppinen. Illalla etittiin viimetipassa joku paikka missä nukkua. Millon laillinen ja millon ei. Autonpenkit, teltat, pressu, nurmikko, riippumatto ja mikä millonki toimi sänkyinä. Aamulla joku nohevana heräs keittämäään puuroa tai paistamaan munakasta. Sitte yhessä pidettiin hauskaa koko aamu, ja kokoajan oltiin kovasti lähössä "johonki". Sitte kahen aikaan ehkä päästiin liikahtamaan, lukuunottamatta tärkeitä päiviä kuten auton myyntiä ja työjuttuja, joista jäljempänä lisää.

Mihin "johonki" me sitte saatiin lähettyä:

Käytiinpä eläintarhassa, mutta melkeen turhaa ku samat eläimet ja vähä ekstraakin nähtiin pari päivää myöhemmin Stradbroke Islandilla luonnonvaraisina. Okei ehkä ne krokotiilit ei oo tullu vielä luonnossa vastaan, mutta siellä tuli.

Sitte suunnatiin porukalla Stradbroke saarelle. Ei muutako autot lauttaan ja tunnin risteily nii oltiin jo perillä. Aluksi kateltiin vaan lumoutuneena maisemia. Oli mieletön paikka. Eka yö nukuttiin beachilla täysikuun valossa ja munat ei paistunu millään iltapalaksi. Kaks yötä oltiin sitte leirintäalueella, missä kaveerattiin parin aussilaisen Miken ja Joeyn kans. Tämän reissun ylivoimasesti parhaat maisemat oli löytyny. Saarella pääsi delfiinien ja koalien kans ihan kirjaimellisesti kosketuksiin. On se mieletön tunne ku saa meressä elävää delfiiniä taputella ja ruokkia käestä suuhun taktiikalla. Stradbrokella päästiin kokeilemaan myös snorklausta Joeyn kamppeilla. Ihan ku ois akvaariossa käyny, vähä sameampaa vettä vaan.

Noosa Headsissa nähtiin tähänasti rajuin ukonilma, vettä tuli ku kuuluisasta esteristä ja taivas löi tulta. Ihan viereen ku pamahti salama, oltiin just peruuttamassa autolla ja siinä ehti jo säikähtää että pamahtiko auto johonki. No ei pamahtanu ku ukkonen se oli. Noosassa kuulemma kannattaa kaikkien käyä nii mehän käytiin, mutta ei nähty kyllä palio mittää ku sato aika lailla taukoamatta koko reissun ajan. Ei tuola pohjosessa näköjään muuta teekkään ku satelee. Pakoputki ja keskuslukko hajos tällä Noosan reissulla. Ainaha sitä jotaki hajoaa.

Saatiin työhommat varmistettua nii johan selkeyty kuviot. Huippu tuurilla just meille kolmelle oli töitä. Elikkä lähetään 800 km etelään Brissystä New Castlen Maitlandiin asenteleen urheiluparkettia. Ennen sitä piti kuitenkin "tekasta" australialainen työturvakortti netissä nimeltään White Card. Siinä jouvuttiin melkoseen kielikylpyyn. Onneksi Pate kaverina autto tekemään sen ja hoituhan se sitten neljäsä tunnissa. Oppi siinä kyljessä kasapäin uusia sanoja ja tärkeitä nimenomaan meijän työhommaan liittyen. Kaikista kovimmille otti meijän Valtterilla, jolla ei oo kovin paljoa englannin kielen pohjaa olemassa. White Card tehtiin Blue Dog Trainingin kautta ja niitten toimistolla Valtteri joutu tenttiin, mutta jotenki onnistu seleviytyy siitä pienten tulkkaus apujen jälkeen. Rosessin jäläkeen käytiin työhaastattelussa ja kirjotettiin sopparit. Ei muuta ko etelään firman maasturilla Nissan Navaralla.

Maitlandissa vastassa meitä ootti mieletön kämppä missä asustella. Hot showerit ja kaikki mitä ihiminen tarvii. Kyllä se vaan tuntuu luksukselta, ku nukkunu viime viikot millon paljaalla maalla, millon on ollu retkipatja alla kaverina ettei kastu ihan märäksi. Täälä on jääkaappi, pakastin ja uuniki, joka tarkottaa, että voi ostaa kaikkia erilaisia ruokia, ku ei täälä ulkoilmassa pakasteet montaa minuuttia säily.

Nyt on alkanu armoton englannin kielen opiskelu. Puhutaan poikien kesken tuon tuosta englantia. Täällä on oppinu jo kahen kuukauen aikana tosi paljon englantia nimenomaan puhumaan. Kuunteluki parantunu niin, että voi keskustella arkiasioista ja muistakin paikallisten kanssa. Isoin kehitys kuitenki tapahtunu tällä meijän Valtterilla, joka on oppinu puhumaan kuukaudessa enemmän kuin tähän asti koko elämän aikana. Pakko oppia puhumaan, koska ollaan kolmen vanhemman australialaisen kanssa samalla työmaalla. Niiden kanssa pitää jatkuvasti kommunikoida, eikä työsta aiheutuva taustamelu helpota kuuntelua ollenkaan. Hyvin ollaan selvitty tähän asti. Nyt ollaan oltu kaks täyttä työpäivää ja kyllähän se maistuu laiskottelun jälkeen kunnon työ. Illalla tuntuu, että ois tehnykki jotaki. Nythän tänne saattaa jäähä herkästi pitemmäksikkin aikaan.

Ensimmäiset kuus kuvaa on Stradbroke islandilta