Mehän käännettiin viiden hengen voimin Sydneystä nokka haiweille kohti pohjoisen lämpöjä. Ajatuksissa siinteli mukava rauhallinen matka ehkä neljä päivää, jonka aikana pysähdellään katselemaan maisemia ja nautiskelemaan beachien lämmöistä. Niinhän se oikeastaan menikin. Muutamia pikku muuttujia lukuunottamatta. Meni siinä vähä enempi ku se neljä päivää.
Ensimmäisenä Sydneystä suunnattiin Central coastille Somersbyn kylään katsomaan vesiputouksia. Oli ihan komea maisema taas kerran. ah.
Jotain tuttuakin matkalla näkyi kun löyty turmiollinen tienviitta jossa luki Viitasalo rd. Pitihän siitä tietenki kuva saada. Siinä se syyläri sitten otti osumaa.
Otin kuvan ja lähettiin jatkamaan matkaa. Kaupan kautta puistoon kokkaamaan. Matkalla kuitenki ihmeteltiin vähä ajotietokoneen tekstiä Coolant low stop safely. Ei mittään, varmaan neste vähissä, lisätään ku pysähyttään seuraavan kerran. Seuraavalla pysähyksellä oli myös moottorin lämmöt noussu punaselle. Onpa kumma homma. Eikai siinä tehtiin hyvät nakkikeitot ja lähettiin lisäämään nestettä. Oho, selviski koko keulan purkamisen jälkeen, että syylärissä oli 15 cm pitunen halkeama. Oli vähä ottanu osumaa. Todettiin sitten että se oli menny siinä rytäkässä kun otettiin kuvaa Viitasalo roadista ja samalla vähä off roadia siinä ajeltiin. Ei se ole tuommonen xc70 mikään kovin kestävä auto.
Siitä alko armoton selviytymisleiri. Oli muuten märkää ja kylmää!
Ensin oltiin leirissä kolme päivää kaatosateessa. Kaikki maholliset kamppeet oli märkinä ja volvo oli sisältä kans kohtuu kostea. Yöllä herättiin porukalla kattoon pikkuleijonien välierä ja finaalimatsit. Se oli mieletön kokemus keskellä yötä herätä kahen aikaan tabletin näyttöä tuijottaa.
Oli vähän epärehellisen olonen paikka tämä Cosford. Poliisit kävi ekana päivänä kyselemässä meiltä, että oltiinko millä asialla. Naapurit varmaan soittanu ku oli niin tunteikas välieräpeli pikkuleijonilla, että ei oikeen mölyt pysyny mahassa. Toisena päivänä poliisit etti jotaki pitkätukkahulttiota ja kyseli meiltäkin, että oltiinko nähty. Ei oltu nähty kuitenkaan ja leireily jatku. Kolmantena päivänä parin sadan metrin päästä varastettiin moottoripyörä. Morjens.
 |
| lammikko senku kasvaa |
 |
| Suomi on uusi maailmanmestari, hei! |
Onneksi alue oli lähellä Cosfordin teollisuusaluetta ja autovaraosaliikkeitä oli yllin kyllin, ei muuta ku sajeviitta niskaan ja skeittilaudalla ettimään apua.
Uus syyläri ois ollu 800 dollaria eli kutakuinki 600 euroa, aivan liian kallis. Päätettiin säästää vähä rahhaa ja ostettiin siis liimaa ja kuivumisaika 24h. Seikkailu jatkuu, samoin kaatosade. Taukoamatta satoi 3 päivää.
Eikä syyläri ollu ainoa joka petti. Myös akku heitti meidät mieron tielle. Ei muuta ku nöyränä kyselemään apuvirtaa kaikilta ohikulkijoilta. Tässä vaiheesa törmättiin selkeästi australialaiseen mentaliteettiin, joka on hyvin kaksijakoinen, toiset oli todella ennakkoluuloisia ja pelokkaita, toiset yliystävällisiä avuntarjoajia. Jälkimmäisen kaltainen enkeli sattu kohdalle ja lupas tulla myöhemmin antamaan virtaa, mutta eipä sitä sitten näkynyt. Ehdittiin jo luopua toivosta ja saatiin Suzuki sj410 Jehovan todistajalta virtaa kunnes tämä aikaisempi enkeli pölähti paikalle ja tuumasi että tuossa 100 metrin päässä ois partiolaisten maja jossa on kuuma suihku ja tilat kuivattaa vaatteita. Päästiin sinne yöksi!
Special thanks to Linda, We love you so much! We hope all best to you, you are an angel! You are on our mind forever<3
 |
| Kuivaa ja lämmintä |
Tässä vaiheessa myös nisunmisut ilmesty auttamaan meitä ja sen jälkeen ollaan kuljettu kahen auton kolonnana läpi itärannikon. Niin meillä on ollu apuvirta ja yltiö positiivista matkaseuraa kokoajan lähellä.
 |
| Linda and her family <3 |
Ja matka sai jatkua nyt kahteen otteeseen liimatulla syylärillä ja jatkuvalla lämpömittarin tarkkailulla, Yötä vasten ajeltiin ja välillä aina piti laittaa puhaltimet pukkaamaan kuumaa, että ei lämmöt nouse, syylärissä ei nimittäin kestäny pitää painetta. Vuorotellen ajellen mentiin yöksi samalle Tareen ilmaselle rekkaparkille, missä oltiin kolme viikkoa aikasemmin oltu, eli tuttu paikka. Päivä surffattiin ja hankittiin auringonpilkkuja iholle, illalla lähettiin jatkamaan matkaa kohti Byron Bayta.
 |
| Haavoittunut sööffäri |
 |
| Soihdut sammuu, Nissanin väki nukkuu. |
 |
| Byron Bay ja meijän ykkös illanviettopaikka |
 |
| Hippie camper van |
 |
| Taas vesiputouksella |
 |
| Yöpymäleiri |
 |
| Surffipojat |
 |
| Paten uus lauta, Topin vanha lauta |
 |
| Mieletön tähtitaivas täälä eteläisellä pallonpuoliskolla |
Byron Bayssä piti päästä käymään vesiputouksilla ehottomasti. Oli tosi kuuma päivä ja matka oli hyvin mäkinen, ehkäpä jopa liian mäkinen. Eipä oikein Volvon liimattu syyläri kestäny ja vähän väliä lisättiin nestettä ja startattiin apuvirralla. Päästiin kuitenki kohteeseen ja olihan sielä upeat maisemat. Sateenkaari vesiputouksessa, huhhuh ku on mieletöntä settiä.
Matka jatkuu ja seuraavana kohteena on Gold Coast. Paikka jossa me kans ollaan jo melkein kaks viikkoa asuttu ennen joulua. Ei muuta ku beachille vain ja juoksulenkit ja biitsisuihkut ja yöpaikkaa ettimään. Voiko parempaa ollakkaan? Päädyttiin jotenki ihmeellisesti Gold Coastin Seaworldin
pihalle ja lämmöt nousi taas. Rupes kone vähä ääntelemäänki oudosti. No eikai siinä ku pukattiin auto lähellä oleva nurmikon reunaan Seaworldin vartijan avustuksella ja siinä sitte majailtiin kolme yötä.
Ensimmäinen yö nukuttiin läheisellä rannalla boakäärmeitten keskellä. Oli muuten hienot masemat aamulla ku heräsi. Samana päivänä soitettiin Syyläriliikkeeseen, jonka puhelinnumero oltiin saatu rengasliikkeen pitäjältä. Hommattiin sitte uus syyläri eikä tälläkertaa maksanu puoliakaan siitä mitä se ois ollu sielä Cosfordissa. Samasta paikkaan saatiin uus akku ostettua. Samana päivänä jo haettiin kapine liikkeestä ja asennettiin yksissä tuumin se paikalleen K-martin työkalusetin (x2) ja veivitunkin avulla. Kovasti ne epäili meitä että ette tuu onnistumaan siinä. Äijällä oli 25 vuoden kokemus radiaattoreista ja väitti kivenkovaa ettei tulla onnistumaan vaihdossa. Olihan se melko työmaa kun tuo Volvo ei ole ihan millään yksinkertasimmalla tekniikalla varustettu auto. Se oli aika lailla kaks tuntia ja syyläri paikallaan.
Jes syyläri kunnossa.
Vaan älähän mittään ku saatiin auto käyntiin niin ei kuulostanu hyvältä. Pienen pohdiskelun jälkeen todettiin, että mahtaa olla kansipahvi kärähtäny ku on keittäny niin monesti. Ressi piti vaan pukata sivuun, ollaanhan sitä sentään australiassa ja säät on kohillaan. Nautittiin siis elämästä ja soitettiin samaan syyläriliikkeeseen ja ne lupas tsekata tilanteen seuraavana aamuna. Eipä siis muuta ku aurinkoa ottamaan! Nautiskeltiin seuraavaan aamuun ja sämähettiin kuuen jäläkee ylös, että ehtii auton hoitaa ennen viikonloppua kuntoon. Ajeltii liikkeeseen ja olihan ne kummissaan ku oltiin saatu syyläri paikalleen. Pienen tarkastelun jälkeen tuloksena oli kansipahviin viittaavia oireita, mutta onneksi lääkettä löyty hyllystä. Monikulttuurinen äijä lisäs 2 pulloa lasikuituvettä jäähytinjärjestelmään ja alakoha se toimimaan. Oli tsekkiläistä, tanskalaista ja aussilaista verta. Nyt pystyy huoletta ajelemaan.
Palkittiin ittemme sitte kaikkien koettelemuksien jälkeen ihan oikialla kämpällä. Otettiin vuokralle viikonlopuksi airbnb- sivulta oikia huippu kämppä. Eihän sekään ihan putkeen mennyt. Mentiin tyytyväisenä paikalle ja tiedettiin, että vuokraisäntä ei oo nyt paikalla ja asetuttiin taloksi. Katottii, että ohan tämä läävä. Pihalla olevaan paraakkiin asteltiin. Gekkoja ja muurahaisia vilisi. Nukuttiin vähä ja haettiin kaupasta ruokaa ja kokkailtiin menemään. Neljä tuntia ku oltiin sotkettu niinku mustalaiset konsanaan saatiin sitte häätö. Vuokraisäntä Kevin usutti meijät viereiseen taloon, joka oli oikia luxus kämppä! Kaikki viimeisen päälle. Siivottiin parakki ja lähettii tyytyväisenä nukkumishommiin vähä hienompaan kämppään. Pyykkikone on huutanu hoosianna ihan tähän blogin kirjotteluun asti. Ehti tulla pari viikkoa taukoa viime pesusta. Tytöt osti Uuteen Seelantiin lähteviltä pojilta auton ja me myydään Volvo kun ei enää kahta autoa tarvi. Työpaikka on jo käytännössä selvä New Castlessa parin viikon päässä.
Tänään illalla sitten onki isommat pippalot Jokella ja Liisalla täällä Gold Coastilla, ku pojat tuo ajamalla auton Sydneystä ja lentää kohta takasi Sydneyhyn lentokonneella. Vahvistuksina vielä tänne saapu suoraan Brisbanesta meijän kaverit Aiski ja Julia. Saahaan komiat pirskeet pystyyn. Maanantaina nokka kohti pohjosta. Jos sitä malttaa lähtiä. Ei muutako ens kertaan lukijat!
 |
| Vale osaa nautiskella kaikesta! Oli mieletön auringonlasku! |
 |
| Ostettiin tyttäriltä limpparia |
 |
| Väsymys on kaikesta huolimatta ehkä silti pahin tän reissun vastuksista |
Reissumiehet Topi ja Hörö
