Reetan kertomana

 Enää muutama päivä helmikuuta jäljellä ja reissumittariin napsahtaa kolme kuukautta täyteen. Ehkä elämäni pisimmät, mutta samalla myös nopeimmat kuukaudet ovat vain vyöryneet ohi. Tässä helmikuun aikana on taas saatu kokea niin ilon kuin epätoivonkin hetkiä. Pahimmillaan olemme nähneet maitojunan puksuttavan hiljalleen kohti tuttua ja erityisesti helppoa Suomenmaata ja parhaimmillaan on saatu nauraa vatsa kippurassa vesi-ilmapallosodan merkeissä.

  Helmikuu alkupuoli oli kirjaimellisesti yhtä juhlaa. Juhlaputki aloitettiin yllätyssynttäreiden merkeissä, kun Valtteri täytti 22 vuotta. Topi ja Henri kuskasivat Valtterin purilaista syömään ja samanaikaisesti me tytöt ajelimme Nisun ja Falconin poikien työpaikalle, sekä senhetkiselle asumukselle, Sunshine Coastin läheiseen vuoristoon. Synttärisankarin ilme oli aidosti yllättynyt, kun kämpälle palatessa vastassa oli synttärikakku ja kaverit, joiden piti varman tiedon mukaan olla satojen kilometrien päässä Gold Coastilla. Poikien työnantaja oli antanut luvan käyttää vuokrakäytössä olevaa mökkiä (lue:taloa) ja siihen kuuluvaa pihasaunaa ja poreammetta. Kyllähän se tuntui luksukselta Nissanissa asumisen rinnalla. Valtterin synttäreiden jälkeen me tytöt jatkoimme matkaa pohjoista kohti ja pojat jäivät leikkaamaan nurmikkoa vielä muutamaksi päiväksi. Poikien tutustuessa nurmikonleikkuun ihmeelliseen maailmaan me tytöt juhlimme keskenämme sekä Emmiinan että Ellan 20-vuotisjuhlia ja totuttelimme uudelleen elämään autossa viikon mittaisen kämppäelämän jälkeen.

  Kuun puolessa välissä pojat hyppäsivät takaisin remmiin ja tuttu matkanteko look outeineen, rest areoineen ja luonnonpuistoineen jatkui. Huristelimme hyvää vauhtia kohti pohjoista kun Falcon päätti laittaa kapuloita rattaisiin. Pikkuhiljaa itselleen ominaisesti Falconista hajosi osa toisensa jälkeen. Oli rikkinäistä jarrua, toimimatonta keskuslukitusta, vuotavaa syyläriä ja vasemmalle jumittunutta rattia. Kaiken lisäksi mokoma haisikin pahalle. Canberrassa Falcon sitten pysähtyi viimeisen kerran venelaiturin ja tammipuiden katveeseen. Siinä rutikuivalla ruohokentällä Topi ja Valtteri yrittivät urhoollisesti kahden päivän ajan saada Falconia edes säälliseen ajokuntoon auringon porottaessa säälimättömästi taivaalta. Yritystä ja tahtoa ei pojilta puuttunut mutta vanha kunnon Falcon laittoi lujasti vastaan. Omistajat päättivät sitten lopulta palkita juntturan peltilehmän järjestämällä reissun romuttamolle.

  Pelkkää murhetta ei kuitenkaan nämä neljä päivää Australian pääkaupungissa ole olleet. Canberrasta on löytynyt niin ihania, kotosuomea muistuttavia järvimaisemai kuin erittäin ystävällisiä ihmisiäkin. Paikallinen Ian tarjosi tuosta vain oman omakotitalonsa meille yösijaksi ja vieläpä ilmaiseksi. Kiitollisin mielin otettiin vastaan yöpaikka jääkaapin, pistorasioiden ja hot showerin ääreltä. Nyt reissu jatkuu vuokra-auton ja Nissanin turvin kohti Melbournea, missä porukkamme hajaantuu ainakin hetkeksi eri suuntiin. Henri lennähtää ihmettelemään Uuden-Seelannin elämää, kun Topi ja Vale suuntaavat lattiahommiin Perthin liepeille, Meillä tytöillä on päämääränä työ. Saa nähdä mistä banaanifarmilta sitä kuukauden päästä itsensä löytää.

Kirjoitti Reetta, yksi Nissanin asukkaista

Minyon falls again

Sano tätille päivää

opetettiin tytöille inttimeininkiä vänrikki Terhon johdolla

viidakon tarzan

viidakon apina

vesiputoukset alkaa olla jo niin perus, ettei jaksa kääntää edes horisonttia suoraan

Canberra the nation capital

Auton korjuuta odotellessa

Työmiehet teki kaikkensa

Macca's lataa laitteesi

Team ahmakin koetti saada falconia kuntoon.

Kohtalo

Hämäk

Pistetään kahvit tulille

kuumotus jos kahvi lopus, sillon lähtee ulos otus, jolla kadoksissa fokus, ja on päivä vasta alussa, ja nyt voitelen moottoria -raappana

Kahviahan me juodaan tosi paljo täälä Austraaliassa Aluksi oli vaan vähä ongelma ku ei meinannu löytyä hyvvää kahvia mistään. Kaikki oli vaan kauheen makeaa ja jopa pahan makuista ja kaiken kukkuraksi kauhean kallista. Sitte ku meni tilaamaan kahvia jostain kahvilasta niin ne hiero tuhansia tunteja sitä yhtä pahan makusta kupillista, joten me ajateltiin, että pakko tähän on tulla muutos ja alettiin käyttämään mielikuvitusta. 

Aluksi se oli sellasta, että ostettiin instantkahvia eli pikakahvia ja kokeiltiin kaikki eri merkit läpi. Mikään ei oikein ollu hyvää, vaikka laitto maitoa ja kokeili mitä. No sillä mentiin paremman puutteesa. Sitte yhessä vaiheessa Jokella ja Liisalla löydettiin vanhentunu juhlamokkapaketti, ja rikkinäinen kahvinkeitin, sillä me saatiin eka kertaa kahvin makusta kahvia. Seuraava askel oli se, että löydettiin kaupasta jääkahveja, eli täysmaitoa joka on maustettu kahvilla, se oli ihan hyvää, sitä litkitään edelleenkin, jos ei parempaa satu olemaan tarjolla.

Onneksi tänne ausseihin saapuu tasaisin väliajoin ystäviä Suomesta, ja heiltä me ollaan joka kerta tilattu pari pakettia juhlamokkaa. Keitetty sitte pöhinäpöntöllä sitä millon talouspaperissa, millon siivilän läpi yms. pannujauhatus ois tietenki ollu paras, mut sitä ei hokasattu tilata. Jossain välissä löyty kaupasta ihan oikeita suodatinpussejakin.

Taitoskohta kahvielämässä tapahtui kerran noin kuukausi sitten Big W nimisessä tavaratalossa, josta me löydettiin perkolaattori. Ihan oikea kahvinkeitin, jolla voipi keitellä pöhinäpöntön päällä kahvia. Sillä tulee hyvät kahvit. Mehän ollaanki keitelty juhlamokan lisäksi kaikkia eri austraalialaisia kahveja ja testailtu eri merkkejä sillä. Ristittiin tuo keitin mutteripannuksi, vaikkei se ihan oikea mutteripannu olekkaan. Aluksi meni vähä aikaa oppia käyttämään sitä hienoa fysiikan laeilla toimivaa laitosta, mutta kyllähän se siitä sitte alko luonnistua ku Topilla on kotonaki semmonen keitin ja nykyään keitellään joka päivä kahveja sillä. Meillä on jo toinen mutteripannu menossa, ku se on niin kovalla kulutuksella, että niitä menee.

Jos ei jaksa mutteripannua ottaa esille, niin vaihtoehtona on myös Shellin kyljessä yleensä oleva pienmarketti coles express jossa kahviautomaatin small coffee maksaa 80 penniä. Sieltäkö hoksaa tilata sen long black kahvin ja siihen sitte ujuttaa vähä cappuchinoa tai maitoa niin tulee aika autenttinen suomikahvifiilis. Toinen mahis on mäkkärin long black tai filtered black, joihin käy sitte kysymässä erikseen kassalta maitoa vähäsen. Long black ei oo yhtä hyvää ku mutteripannun kahvi.

instantit

Mäkkärin kahvi

Mutteripannu

Jääkahvi

Ensin huvi, sitten työ!

Hei vaan kaikille kärsimättömille ja kärsivällisille lukijoille! Nyt tuli jo kaks kuukautta täytee täällä eri maassa ja tuntuu, että reissu ei oo ehtiny alkaakkaan. Australiassa on ehtiny tapahtua monenlaista sitte viime postauksen. Suurin osa tapahtumista sijoittuu Brisbanen alueelle, johon me jämähettiin kun saatiin Volvo myytyä ja ruvettiin selvittelemään työtilannetta. Tämä Brisbane on meille ku toinen koti. Mutta se ite kotiha sijaitsee Gold Coastilla. Ainiin se ihka oikia oma kotiki on tuolla jossain kaukana. Brissyn alueella ku pyörittiin, niin kulkuvälineenä toimi tyttöjen Ford Falcon, joka kyllä saattaa matkustajansa perille, mutta erinäisistä ongelmista ei voi välttyä. Olihan tuo kohtuu hyvin pelannu edellisillä omistajilla Miksulla ja Santulla, mutta meillä alko yllättäen vähän tökkimään.

Parin viikon aikana ehti sattua ja tapahtua, päivien kulku oli aika samantyyppinen. Illalla etittiin viimetipassa joku paikka missä nukkua. Millon laillinen ja millon ei. Autonpenkit, teltat, pressu, nurmikko, riippumatto ja mikä millonki toimi sänkyinä. Aamulla joku nohevana heräs keittämäään puuroa tai paistamaan munakasta. Sitte yhessä pidettiin hauskaa koko aamu, ja kokoajan oltiin kovasti lähössä "johonki". Sitte kahen aikaan ehkä päästiin liikahtamaan, lukuunottamatta tärkeitä päiviä kuten auton myyntiä ja työjuttuja, joista jäljempänä lisää.

Mihin "johonki" me sitte saatiin lähettyä:

Käytiinpä eläintarhassa, mutta melkeen turhaa ku samat eläimet ja vähä ekstraakin nähtiin pari päivää myöhemmin Stradbroke Islandilla luonnonvaraisina. Okei ehkä ne krokotiilit ei oo tullu vielä luonnossa vastaan, mutta siellä tuli.

Sitte suunnatiin porukalla Stradbroke saarelle. Ei muutako autot lauttaan ja tunnin risteily nii oltiin jo perillä. Aluksi kateltiin vaan lumoutuneena maisemia. Oli mieletön paikka. Eka yö nukuttiin beachilla täysikuun valossa ja munat ei paistunu millään iltapalaksi. Kaks yötä oltiin sitte leirintäalueella, missä kaveerattiin parin aussilaisen Miken ja Joeyn kans. Tämän reissun ylivoimasesti parhaat maisemat oli löytyny. Saarella pääsi delfiinien ja koalien kans ihan kirjaimellisesti kosketuksiin. On se mieletön tunne ku saa meressä elävää delfiiniä taputella ja ruokkia käestä suuhun taktiikalla. Stradbrokella päästiin kokeilemaan myös snorklausta Joeyn kamppeilla. Ihan ku ois akvaariossa käyny, vähä sameampaa vettä vaan.

Noosa Headsissa nähtiin tähänasti rajuin ukonilma, vettä tuli ku kuuluisasta esteristä ja taivas löi tulta. Ihan viereen ku pamahti salama, oltiin just peruuttamassa autolla ja siinä ehti jo säikähtää että pamahtiko auto johonki. No ei pamahtanu ku ukkonen se oli. Noosassa kuulemma kannattaa kaikkien käyä nii mehän käytiin, mutta ei nähty kyllä palio mittää ku sato aika lailla taukoamatta koko reissun ajan. Ei tuola pohjosessa näköjään muuta teekkään ku satelee. Pakoputki ja keskuslukko hajos tällä Noosan reissulla. Ainaha sitä jotaki hajoaa.

Saatiin työhommat varmistettua nii johan selkeyty kuviot. Huippu tuurilla just meille kolmelle oli töitä. Elikkä lähetään 800 km etelään Brissystä New Castlen Maitlandiin asenteleen urheiluparkettia. Ennen sitä piti kuitenkin "tekasta" australialainen työturvakortti netissä nimeltään White Card. Siinä jouvuttiin melkoseen kielikylpyyn. Onneksi Pate kaverina autto tekemään sen ja hoituhan se sitten neljäsä tunnissa. Oppi siinä kyljessä kasapäin uusia sanoja ja tärkeitä nimenomaan meijän työhommaan liittyen. Kaikista kovimmille otti meijän Valtterilla, jolla ei oo kovin paljoa englannin kielen pohjaa olemassa. White Card tehtiin Blue Dog Trainingin kautta ja niitten toimistolla Valtteri joutu tenttiin, mutta jotenki onnistu seleviytyy siitä pienten tulkkaus apujen jälkeen. Rosessin jäläkeen käytiin työhaastattelussa ja kirjotettiin sopparit. Ei muuta ko etelään firman maasturilla Nissan Navaralla.

Maitlandissa vastassa meitä ootti mieletön kämppä missä asustella. Hot showerit ja kaikki mitä ihiminen tarvii. Kyllä se vaan tuntuu luksukselta, ku nukkunu viime viikot millon paljaalla maalla, millon on ollu retkipatja alla kaverina ettei kastu ihan märäksi. Täälä on jääkaappi, pakastin ja uuniki, joka tarkottaa, että voi ostaa kaikkia erilaisia ruokia, ku ei täälä ulkoilmassa pakasteet montaa minuuttia säily.

Nyt on alkanu armoton englannin kielen opiskelu. Puhutaan poikien kesken tuon tuosta englantia. Täällä on oppinu jo kahen kuukauen aikana tosi paljon englantia nimenomaan puhumaan. Kuunteluki parantunu niin, että voi keskustella arkiasioista ja muistakin paikallisten kanssa. Isoin kehitys kuitenki tapahtunu tällä meijän Valtterilla, joka on oppinu puhumaan kuukaudessa enemmän kuin tähän asti koko elämän aikana. Pakko oppia puhumaan, koska ollaan kolmen vanhemman australialaisen kanssa samalla työmaalla. Niiden kanssa pitää jatkuvasti kommunikoida, eikä työsta aiheutuva taustamelu helpota kuuntelua ollenkaan. Hyvin ollaan selvitty tähän asti. Nyt ollaan oltu kaks täyttä työpäivää ja kyllähän se maistuu laiskottelun jälkeen kunnon työ. Illalla tuntuu, että ois tehnykki jotaki. Nythän tänne saattaa jäähä herkästi pitemmäksikkin aikaan.

Ensimmäiset kuus kuvaa on Stradbroke islandilta

dolphin

kanga

Jupi voitti pelkonsa

Valakkonin kyytiä

Perus leirissä, Vale tiskaa

Nisun kattoa koeteltii markettirallisa

Täällä jalat on kovilla ja akku aina lopussa

Perus illanistujaiset..

Carolinan nakkihommissa pääsee tekkeen portteja

Tyttäret pääsi koittaan öljynvaihtoa ja hyvin suju sotkuista huolimatta

sekavaa aikaa

Työhommiin menosa ekkaa kertaa