Yli kiwien ja kantojen

1.3. Jetstarin lennolla Melbournessa Christchurchiin

Lentokoneessa taas. Tälläkertaa yksinään kahden iäkkäämmän naishenkilön ja putken seinämän väliin kiilattuna. Olen matkalla Uuteen Seelantiin. Erittäin haikein fiiliksin jätin upean porukan ja hienon maan taakseni ja lähdin yksin yrittämään ylittämään merta. Chrischurchissa odottaa Santtu ja Miksu. Niiden kans ajattelin vähä katsella maisemia. Vaihtelu virkistää.

Lentokentällä opiskelin itsehillintää ja kylmänviileää free wifi oikeinkäyttöä. Check in ei ottanut onnistuakseen ilman että oli lento varattuna pois Uudesta Seelannista. Asiakaspalvelija antoi mulle vartin aikaa hoitaa homma. Erittäin hidas wifi, katteeton Commonwealthin pankkitili ja käyttökatkoksen kourissa kamppailevat Danske bankin nettipankki  toivat lisämausteensa paluulennon tilaamiseen. Olin tehokas. Kaikesta huolimatta sain tilattua lipun 18 minuutissa ja Check inin täti päästi minut eteenpäin.

Pakko kirjoittaa vähän meidän huipusta porukasta. Ennestään toisilleen tuntemattomia ja osa toisensa pitkältä ajalta tuntevia ihmisiä, tyttöjä ja poikia päättää yhtäkkiä reissata keskenään täysin ilman ennakkosuunnitelmia moisesta. Porukassa on vain mukavia tyyppejä, joiden kanssa tulee hyvin toimeen. Ollaan opittu tuntemaan toisemme jo melko hyvin, kaikilla on oma rooli ja välillä ne roolit vähän vaihtuu. Yleensä päästään erittäin hyvin kompromissiin siitä mitä tehtäis ja joskus siitä mitä ei tehtäis tai siitä ettei tehdä mitään.

Huumori on ehkä paras asia. Kaikki kestää yhteistä huumoria. Joskus tuntuu että ite olen heikoin lenkki, ja sillonhan asiat on aika hyvin. En muista milloin mulla ois ollu niin hauskaa kun viimeiset kaks kuukautta Australiassa. Nyt muuttuu porukka ja tulevaisuus on auki. Lentoja reissun etenemiseksi täytyy alkaa varailemaan ja suunnittelemaan mitä viimeisen kuukauden tekee. Australiasta ehdin nähdä pintaraapaisun ja vielä ois mahdollista siellä jatkaa reissua. Tosin Indonesia kiinnostaa myös. Saa nähdä mihin reissu miehen vie uudesta Seelannista.

15.3. Jetstarin lennolla Auclandista Christchurchiin

Muistoissa menneet kaksi viikkoa

Voiko kahden tunnin aikaerosta tulla jetlag? Voi. Se kaksi tuntia otettiin yöunista pois ja lento oli yöllä, joten kaks tuntia lyhyempi yö yhden tunnin katkonaisilla unilla lentokoneessa paksun tädin vieressä pisti miehen väsyneeksi.  Onneksi lentokentällä oli vastassa energinen tutkapari Miksu ja Santtu ja seikkailu saattoi alkaa.

Vaarojen täyttämään Australian jälkeen oli ihmetys suuri kuinka lintukotomaisen turvallinen Uusi seelanti voi tarjota nuorellemiehelle extremekokemuksia. Maisemat oli uskomattoman hienot. Yöt järkyttävän kylmiä, päivät tuskaisen kuumia ja aurinko poltti ihon todella herkästi johtuen suuremmasta otsonikerroksen repeymästä. Ulkona riippumatossa tuli nukuttua paljon. Ulkoilmaelämään parkkiintuneena riippumatto alkoi tuntua kodilta. Joet oli turkoosinhohtoisia, vesi kirkasta kuin kristalli ja kylmää kuin jää. Vastapainoksi löysimme kuumia lähteitä, joissa vesi oli lähes polttavaa, sakeaa ja haisi pahalta.. Kallioilta hypittiin tulivuoren kraatterin syntyneeseen järveen. Seelannista luonnossa rymyäminen on hyvin ressitöntä  koska wildlife täällä ei tarjoa ihmiselle vaarallisia eläimiä. Punkit ei kanna tauteja, hämähäkit ei myrkytä, käärmeitä ei juuri ole ja isoin eläin on hevonen.

Kahden viikon aikana lähinnä tutustuttiin luontoon. Päivävaellusten ja pidempien vaellusten merkeissä. Mikael piti koko reissun urheasti reissuvihkonsa uumenissa matkapäiväkirjaa ja on ansiokkaasti laittanut sisällön julkiseksi omaan blogiinsa, suosittelen lukemaan miksunblogitus.blogspot.fi Aina ei toki luonnon helmassa eletty. Välissä oltiin muutama yö airbnb:n kautta varatussa majoituksessa. Viimeiset päivät ajeltiin halki pohjoissaaren vuokra-autofirman siirtoautolla erittäin pienellä budjetilla. Tuli nähtyä lauttamatka saarten välillä hurjine aaltoineen ja oksentelvine matkustajineen. Lautta toi meidät maan pääkaupunkiin ja kulttuurin kehtoon Wellingtoniin, jossa päivitimme maantiedon ja historian tietojamme kansallismuseo te Papassa. Sieltä matka vei luonnonkauniille keaaterijärvelle. Reissun kylmin yö vietettiin Lake Taupolla. Kun kaikki vaatteet oli laitettu päälle ja edelleen paleli, ei auttanut kun odotella aamua joka toi tullessaan poutasään ja 25 astetta lämmintä. Kelpasi lähteä siitä sitten uimaan.

Uusi seelanti jää nyt taakse. Paljon jäi nähtävää ensi kerralle ja jopa jonkulainen innostus tulla takaisin täällä käymään, wonderful country.

Innostuin niin näitä kuvia laittamaan, että kannattaa klikata yhtä kuvaa niin pääsee selaamaan kaikki isompana kerralla läpi.